Kuka sinä olet ilman maailmaa?
Kuka sinä olet ilman elämäsi ihmisiä?
Kuka sinä olet ilman sitä tyyppiä, jota näytät elävän tai näyttelet elävän joka päivä?
Kuka sinä olet ilman ajatuksiasi, toiveitasi, ongelmiasi ja tunteitasi?
Mitä jää jäljelle?
…
Paradoksi
Mysteeri
Suhde
Väitän, että tämä on tärkein suhteesi. Se on suhteesi olevaisuuteesi, suhteesi mysteerioon, väylääsi äärettömään, persoonattomaan, loppumattomaan, kuolemattomaan. Kanava Sielun suhteessa ikuisuuteen ja täydelliseen vapauteen, uskomaton osasi jaetussa voimassa, tiedossa ja todellisuudessa. Kulkemien teidesi lahjat!
Tuo tietoisuus elää sinussa nyt!
Valmis suhde
Ensisijainen Suhde ei ole mitään, mitä kukaan luo. Sen eteen ei tarvitse tehdä mitään – korkeintaan olla tekemättä. Tehty on kuitenkin tehtävä tekemättömäksi siinä määrin, kuin se hämärtää Sen todellisuutta. Vain tuon rakennelman hahmottamista ja ymmärtämistä varten on tästä mitään järkeä kirjoittaa. Todellisuutesi perusta ei ole sinun vaikutusvallassasi, niin kuin ei ole kuolemattomuutesikaan. Sinä tulet aina olemaan. Tässä on Suhde oleva ja valmis, niin kuin Todellisuus, kuin myös Sinä. Myönnettäköön, että jos elät päässäsi ja kuuntelet egon saarnaa, olet eksynyt syvälle siihen hämärään rakennelmaan, jota kutsut todellisuudeksi. Mutta jos olet havahtunut sen olevan vain sinun todellisuutesi, olet jo ottanut kohtalokkaan askeleen eteenpäin.
Väite, että jokainen luo oman todellisuutensa, on totta, sillä ihminen voi värittää todellisuuden omilla ajatuksillaan, ja oli se kuinka väritetty tahansa, on se koettu todellisuus. Mutta mikä on jaettu todellisuus? Ja missä on sen äärettömyys? Omalla todellisuudella tuskin on kovinkaan paljon merkitystä, sillä sitä ei voida kommunikoida. Jos oma todellisuus tarkoittaa ihmiselle samaa kuin oma totuus, on totuuskin tehty merkityksettömäksi, ja ovi avattu – itseoikeutettuun harhaan. Vain totuus yhdistää, ja se elää Suhteessa, joka on jaettu, ja joka on koettavissa aina. Sinä olet olemassa äärettömässä ja jaetussa todellisuudessa. Mutta tilanteessa, jossa elät kahden ihmisen elämää, on toiselle arvokasta vain ikuinen, ja toiselle väliaikainen. Jos haluat olla autenttinen itsesi, on sinun aloitettava integraatioprosessi näiden kahden elämän välillä. Se alkaa kommunikaatiosta itsesi sisällä – mikä paljastaa sinulle ennen pitkää sen, että on vain Yksi Sinä, ja Yksi Elämä.
Suhde on perimmäinen Todellisuus.
Ylimääräisten käsitteiden maailma
Jos ihmistä ja eläintä erottaa jokin asia, niin vaikuttaisi siltä, että ainakin se, ettei suurin osa eläinkunnasta kykene abstraktiin ajatteluun. Mielikuvitus mahdollistaa itsetietoisuuden kasvun ainakin siten, että kyetessään erottamaan ja irrottamaan itsensä nykyhetken kokemuksesta, ja siihen identifioitumisesta, avautuu väylä itsereflektiolle. Tietoisuus omasta osallisuudesta maailmassa mahdollistaa intentionaalisen ja kriittisen toiminnan, suunnitelmallisuuden ja tarkoituksellisen luomisen. Mielikuvitus mahdollistaa luovuuden. Abstrakti ajattelu tunnistaa rakennuspalikoita ja mahdollisuuksien verkostoja, joista se kokoaa visionsa mukaisen näytöksen. Harvalla eläimellä on tällaista kykyä, vaikka voi olla, ettemme osaa tunnistaa sitä monissakaan tapauksissa. Nykytodellisuuden ja abstraktin ajattelun välinen dynamiikka liittyy mielen kykyyn erotella ja jäsentää. Luominen itse alkaa kuitenkin mielikuvituksen, järjen, intuition ja havaintokyvyn edeltävältä tasolta. Henki luo, toteuttaa, ja Tahto toimeenpanee. Siksi luova mieli on vielä invalidi ilman Henkeä – joka ylittää mentaalisen systeemin.
Siinä missä ihmiskunnan kirous ja siunaus – tietoinen mieli – voi eristää todellisuudesta, ei henki koskaan erkane totuudesta.
Rakennetuntemus
Itsetuntemuksessa on monia tasoja, koska me olemme moniulotteisia olentoja. On keho, on mieli, on sielu, on henki – ja jonkintasoinen sekaannus näiden merkityksistä ja rajapinnoista. Samastamme itsetuntemuksen kehittymisen usein ihmissuhteisiin, elämämme opettajiin. Opimme tunnistamaan rajojamme, toiveitamme ja haavojamme ihmissuhteissa – mutta aivan samalla tavalla voimme oppia rakenteistamme myös suhteessa ympäröiviin rakenteisiin. Mentaalinen, sosiaalinen ja fyysinen ympäristömme ovat täynnä (ajatus)rakenteita, joissa erilaisuudet ja samankaltaisuudet peilaavat meille omat rakenteemme, persoonamme ja mieltymyksemme. Olisi kuitenkin virhe samastaa Ensisijainen Suhde suhteeksi tähän itsensä rakenteiden labyrinttiin ja täten liittää se itsetuntemukseksi, sillä tarkoitan tällä nyt jotain paljon syvempää. Ensinnäkin voidaan väittää, että suurin osa konflikteista syntyy rakenteiden yhteentörmäyksissä. Identifioituminen omiin rakenteisiin siis rajoittaa luovaa vapautta. Siksi tarkoitan suhdetta Siihen, joka ei ole se minä, joka on lähinnä reaktiivinen rakennelma. En puhu nyt suhteestasi siihen ihmiseen, johon olet kasvanut, ja jonka olet opetellut ulkoa, vaan Siihen sinussa, joka on luotu, ja on aina oleva.
Me kaikki hengitämme samaa elämää. Me kuolemme ja synnymme samassa tilassa. Yksi ja sama älykkyys ohjaa luotua elämää, jota jaamme, ainakin tässä todellisuuden ulottuvuudessa. Meissä kaikissa on tämä Luova Älykkyys – tai luova periaate. Se on lähtemätön ja se on väistämätön. Sinä olet olemassa. Elämä tapahtuu juuri nyt. Jokainen hetki on elävä ja elämää täynnä. Sinä olet Elämä – Olevaisuus, joka on saumattomassa yhteydessä kaikkeen, mikä on, Elämän Henki itse. Tätä kutsutaan monin eri sanoin, eikä meidän kannata jäädä väittelemään terminologiasta. Puhuttelen yksinkertaisesti jotain, joka on selvästikin olemassa ja saatavilla kaikille – väistämättömänä perustana koko elämälle. Kuinka kiehtova ja ääretön mysteeri, johon kullakin on henkilökohtainen suhde! Jos sinua kiinnostaa tieteelliset lähestymistavat, johonkin, jota ei voida nähdä – vaikka se on näkyvissä kaikkialla – saattaa sinua kiinnostaa teoria fysiikan saralta Nollapistekentästä.
Koska elämä on, ja sinä olet elämä, on elämä sinussa todellinen Itsesi. Todellisemman siitä tekee se, että se ei lähde minnekään. Se ei muutu. Se on – Nyt – ikuisesti. Tämä olevaisuuspuoli on ainakin minulle mitä suurimman onnen, inspiraation, kiitollisuuden ja rauhan lähde, sillä levollinen varmuus, joka kulkee jokaisessa hetkessä, ei ole altis fyysisen maailmankaikkeuden tai persoonan heilahduksille, vaan todistaa varmassa luottamuksessa kaiken maailman tuolta puolen. Tietoisuus on. Mitä on kokonaisuus?
Jumalallisen täyttymyksen kokemukset liittyvät tietoisuuden laajenemiseen ja itsensä ymmärtämiseen osaksi yhä suurempia ja suurempia kokonaisuuksia. Sinä olet elämä. Se ei ole eeppinen fantasia, vaan koettavissa oleva suhteesi kaikkeuteen yksittäisenä osasena sitä. Se ylittää fantasian. Koet sitä juuri nyt, täydellisesti rakastettuna ja kunnioitettuna, tosin, se on vapaa kaikista tarinoista. Se ylittää myös yksilöllisyyden – Suhteen persoonattomuudessa.
Eli kyllä, tavallaan – Ensisijainen Suhde on suhde Itseen. Se on Suhde sinun henkilökohtaiseen opettajaasi ja oppaaseesi – korkeampaan itseesi, ikuiseen edelläkävijään, todellisuuden luojaan, älykkyyteen elämässä itsessään. Olisi itse asiassa käytännöllisempää kutsua sitä Suhteeksi Jumalaan, koska suurimmalle osalle ihmisistä tämä syvempi suhde ei ole osa heidän tietoista kokemustaan. Mutta Sinä olet tuo Luova Suhde. Sinä olet saumattomasti yhtä, Jumalassa! Suhteen muistamisen eteen voi tehdä paljon, jolloin Tuo Jokin ei ole enää erillinen itsestä, kaukainen palvonnan kohde, vaan mitä intiimein osa itseä ja jokapäiväistä elämää. Täten perustavanlaatuinen itsensä toiseuttaminen ja fragmentoiminen on tehty tekemättömäksi, ja koko elämä kirjoitettu uusiksi.
Suhteen luonne on jaettu voima, tieto ja elämä.
Et siis voi syventyä ja osallistua luomisen ihmeeseen ilman, että avaat mielesi näkemään saman älykkyyden myös muissa.
Tasa-arvo on Suhteen Laki.
Luova Voima on jokaisen perusoikeus.
Luoja on Yksi Kaikessa.
Sisäinen lapsi
Traumatyöskentely; omien haavojen ja varhaisten strategioiden tiedostaminen ja parantaminen on osa integraatioprosessia, jossa ihminen, joka pirstaloi itsensä osiin, tulee jälleen eheäksi. Mielenkiintoista, että kokonaista elämää ei tule, ellei itke itkemättömiä itkuja ja huuda ilmaisemattomia raivoja – ei ennen kuin tunnustamme itsellemme ne valinnat, jotka olemme tahdonvoimallamme aseistaneet. Muutamme mieltämme? Kohdistamme tahtomme toisin, kun olemme saaneet kuulla tarinan – kokonaisen elämän, jota eri puolet meistä kantavat. Palaamme ennen pitkää siihen ydinhetkeen, jossa paloittelimme itsemme. Kyyneleet tekevät aukot tekemättömäksi. Tämä prosessi voi olla varsin sitkeä. Tahdon voima on väkevä. Olemme käyttäneet sitä suurentaaksemme tai pienentääksemme itseämme (joista vain pienentäminen on todellisuudessa mahdollista); patoamaan asioita, jotka haluavat ajallaan nousta, vapautuakseen. Näihin asioihin sitoutuu valtavasti energiaa, ja kun ne pääsevät vapaaksi, on tämä energia ja potentiaali käytettävissä luomiseen – itsestä ulospäin laajeneviin käyttötarkoituksiin. Selviytymisen päättyessä luominen alkaa. Lapsi oppii monia strategioita valjastamaan voimaansa tavalla, joka on ehkä palvellut joissain menneissä hetkissä, mutta eivät enää nyt. Integraatioprosessi alkaa, kun ihminen ymmärtää, ettei ole enää menneisyydessä, mutta havaitsee samanaikaisesti elävänsä sitä. Ja kun ihminen kokee riittävästi turvaa ja kannattelua – joko ympäriltään tai itsestään – tuo luottamuksen ilmapiiri nyt-hetkessä sisällä ja/tai ulkona kutsuu sisäiset vangit vapauteen. Luottamuksen tila on seurausta Ensisijaisen Suhteen syvyydestä ja vahvuudesta, sillä vain totuus on varma. Se on pettämätön ankkuri, myötätuntoinen sulatusuuni.
Vitsi on tietenkin siinä, että ihminen on koko ajan ollut eheä. Ketään ei voida murskata, sillä henki ei lähde mitenkään. Koko maailmankaikkeus saa räjähtää pirstaleiksi, silti jäät olemaan. Siinä on rauhasi ja voimasi. Se on Suhteen ”toinen puoli”. Tämä on niin voimakasta, ja vastustamatonta, että jokainen, joka elää vähääkään sisäisessä konfliktissa, pelkää kuollakseen Rakkauden ikuista todellisuutta, ja sen vastustamisesta luopumista.
Lapsi elää viattomuudessa, mutta myös mielikuvituksessa. Varhaiset haavat syntyvät elämänkokemuksissa, jossa Autenttisuus on todistettu arvottomaksi. Mutta se ei voi olla kuin väärinkäsitys. Kuinka moni lapsi todella muistaa tämän? Lapsi on täysillä tämän todellisuuden ihmeessä ja uppoutuu sen leikkiin. Lapsi ottaa leikin varsin tosissaan, niin kuin on tarkoituskin. Mutta kuinka monen lapsen vanhemmat, huoltajat ja muu lähipiiri kannustaa lasta tutkimaan ja etsimään kuolemattomuuttaan? Sisäinen lapsi kantaa samanaikaisesti valtavaa luovaa potentiaalia kuin myös kaikkia muistoja, alitajuisia tai tietoisia valoja päättää piilottaa, ”suurentaa” tai pienentää autenttista itseyttä. Silti menneisyyden tuska ei ole mitään. Missä se on, muualla kuin muistoissa? Missä muualla, kuin tarinassa, jolla vastustat nykytodellisuutta? Missä muualla kuin piintyneessä identiteettiongelmassa, johon olet investoinut koko elämäsi? Ja mistä muualta tulee sen raskaus kuin tarinan irtipäästön vastustamisesta? Mistä muualta kuin pelosta ja syyllisyydestä – Rakkauteen astumisen hätiköimisestä?
Olet luonut nämä reaktiiviset rakenteet itse, selviytymisstrategiana jaetussa tilanteessa.
Mutta kenen on määrä selvitä?
Hekin kantavat osansa siitä särkymästä. Yhden kipu on kaikkien kipu – ja yhden ilo kaikkien ilo.
Koska on vain yksi kipu.
Taikuri olet sinä, joka katselet sitä, mitä ei enää ole!
Ja saat tuntumaan raskaalta sen, mikä ei ole mitään!
Niin tärkeää se on sinulle!
Oma tarinasi!
Suhde kuolemaan
Tätä, mistä puhun, voi myös tavallaan kutsua suhteeksi kuolemaan. Koska kuolemaa ei ole, on kuolema pelottava käsite niille, jotka eivät ole vielä muistaneet kuolemattomuuttaan. Ja mikäpä puhuttelisi ihmisen suhdetta Henkeen intiimimmin kuin kuolema? Vain Rakkaus.
Kuolemakysymyksessä paljastuu ihmisen mielenmaiseman orientaatio:
Olenko henki vai keho?
Keho pelkää kuollakseen. Sen on määrä jäädä henkiin! Keholle on lainattu aikaa ikuisuudelta, heiveröiseen asuinsijaan, turvaan kuoleman ja jälleensyntymän kiertolooppiin. Henki puolestaan hymyilee menemään, kuolemattomassa luottamuksessaan. Kun löydät itsestäsi kuolemattoman luottamuksen ja uskon, olet vapaa, sillä ymmärrät, että olet luoja – kehossa. Et voi menettää mitään, sillä jäljellä on vain mahdollisuuksia. Henki ei sulje mitään pois, mutta keholla voidaan harhauttaa luovasta todellisuudesta. Toinen ei ole seurausta toisesta.
Miellän kehon hengen piirin sisäpuolelle. Henki edeltää materiaa ja elävöittää kehon. Ja kun henki niin sanotusti lähtee, jää keho jäljelle – ja jälkeen. Pölyä kanssapölyttäjille. Se on kuin suuri vitsi. Jäljelle jää vain surkea luhistuva nahkarykelmä, ehkä pari kukkaa, vähän savuja tai tuhkaa. Kehomateria jää universumin materiakiertoon. Se on mielenkiintoisen keksintö, mutta sisältää oman arvostavan kunnioituksensa. Siinä kaikki. Keho on auttamattoman heiveröinen majapaikka. Keho pelkää kuollakseen.
Olenko minä tuo nahkasäkki?
Vastauksella ja sen laadulla on kauaskantoiset psykologiset vaikutukset. Ei tietenkään keho ole surkea. Se on vain säälittävän väliaikainen, ja siksi toisarvoinen. Mutta työvälineenä täällä ajassa ensisijaisen tärkeä. Sitä paitsi, koska energia tulee hengestä, ja virtaa kehoon, on vain mielikuvitus – ja ehkä muutama fysikaalinen laki (?) – esteenä sille, kuinka voimakasta energiaa kehoonsa voi ladata.
Esitän kaksi käjistettyä esimerkkiä siitä, millaisia vaikutuksia voin nähdä kuvatussa identiteettikysymyksessä henki vs. keho. Voit itse pohtia, kuinka perustavanlaatuinen asia on.
Ihmisellä, joka ajattelee olevansa vain keho, on mielestäni kaksi mahdollisuutta, vaihtoehtojen ääripäistä: Elää täydessä merkityksettömyydessä ja välinpitämättömyydessä, koska eihän tulevaisuus koske häntä. Kaikessa väliaikaisuudessa, hän on vain merkityksetön roolisuoritus tyhjänpäiväisessä elämässä ja voi elää sen mukaisesti – miten haluaa. Sen lisäksi materialisti – tai kuluttaja – keskityy siihen todellisuuteen, mikä on hänelle tiedossa. Hän kuluttaa ihmisiä ja aineita, kunnes saa maailmasta tarpeekseen – itse asiassa hän kyllästyy itseensä. Unelmat, tarpeet ja toiveet kohdistuvat siihen, minkä hän on nähnyt tai oppinut menneisyydestä tai muualta. Hän ei tiedä, kuka hän on. Luova kuolio. Ajattelen, että tällaisessa tapauksessa ihminen kärsii syvästä haavasta autenttisesta itseydestään. Mielenmaisemaa koristaa rajoitteet ja jos-ehkä-mutat. Hän on egonsa – ei rajattoman älykkyyden perinnöllinen.
Kuoleva saattaa myös tarrautua täysillä elämään, peläten viimeistä päivää menettävänsä kaiken arvokkaan lyhyessä elämässään, mikä alitajuisena mörkönä näyttäytyy epätasapainoisena suhteena rahaan, uraan, valtaan, vaikutusvaltaan, ruokaan, seksiin, ihmissuhteisiin ja kaikkiin mahdollisiin muihin elämän osa-alueisiin, joissa kehosta, erityisyyden temppelistä, on ylipäänsä mitään hyötyä tai iloa. Keho on toki nautinnon ja ilon lähde, mutta ihmisen epäsopusuhtainen asennoituminen materiaalisen ja henkisen välillä näyttäytyy erilaisissa addiktioissa aineisiin, oli se juomaa, ruokaa tai huumeita, kuin myös ihmisiä. Ennen kaikkea, kuluttuja on pieni, peloissaan ja eksyksissä todellisesta potentiaalistaan. Materiaa hyödyntävä, luova, sen sijaan suurempi. Kuolemansa käsitellyt ihminen tuskin enää ottaa elämäänsä turhan vakavasti ja löytää aivan erilaisen suhtautumisen elämään. Kuolema ymmärretään rauhana, sillä se ei ole mitään. Rakkaus on ainoa todellisuus. Onko siis enää muuta jäljellä kuin iloa ja naurua?
Mutta ehkä ensin pitää vähän itkeä!
Ehkä aina tarpeeksi usein, ettei suhteen todellisuus unohtuisi?
Ja nauraa helpotuksesta!
Överihenkisyys
Mielenkiintoista on, että varsin henkisesti elämään suhtautuva ihminen voi kääntää asenteensa aivan samalla tavalla välinpitämättömyyden lähteeksi kuin täysiverinen materialisti. Ihminen voi kieltää fyysisen olemuspuolensa, astuen illuusioon, halveksua kuolemaa ja kääntää ideologiansa elämänsä elämättä jättämiseen. Elämä on elävässä suhteessa, ei pakkomielteisessä egomatkassa absoluuttiin – palvoen jotain Kuvaa.
Sen ajan, jonka materialisti jahtaa maallisia kokemuksia, överihenkinen istuu toimettomuudessa.
tai mihinkään johtamattomassa rituaalikäyttäytymisessä.
Kun överihenkinen ryhtyy tavoittelemaan sitä, minkä aika ei vielä ole, hukkaa hän kasvun ja oppimisen mahdollisuuksia, joiden vuoksi hän ylipäänsä tuli tähän todellisuuden ilmentymään, joka on elämä! Överihenkinen voi myös kieltää ilmiselvän ongelman elämässään ja kääntää ideologiansa palvelemaan omien maallisten velvollisuuksiensa välttelemistä, velvollisuuksien, joiden tarkoituksena on mahdollistaa elämän jatkuminen tällä planeetalla. Henkisyys ei ole itsekästä, vaikkakin äärimmäinen itsekkyys opettaa valtavasti elämästä ja Suhteesta, negaation, kivun, kautta. Negaatiolla ei kuitenkaan päästä rakkauteen, eikä siis myöskään luovuuteen.
Mutta en mielelläni käyttäisi sanaa velvollisuus – vaan kuvaisin sitä ennemminkin lähtemättömänä haluna palvella elämää uniikkina osana sitä. Minä en ainakaan ole onnistunut murtamaan sitä loitsua, joka kutsuu minua yhteyteen ja kanssaluomiseen! On itsekkyyden häpeilemätön määritelmä astua siihen omana itsenään.
Kahta aiempaa ääripäätä – materialistia ja överihenkistä – yhdistää samankaltainen orientaatio – erillisyys, joka kieltäessään yhteyden, osallisuuden ja vastuun, mahdollistaa välinpitämättömyyden. Välinpitämättömyys on jossain määrin väistämätöntä tässä rajallisessa kokemuksessa, sillä huomio ei voi suuntautua kaikkialle kapealla matkalla, jolla on päämäärä. Huomio siirtyy omaan polkuun, eikä tietoinen ihminen voi ohittaa omaa osaansa vällinpitämättömyyteen. Mielenkiintoisesti, siinä missä överihenkinen vähättelee suhteensa todellisuutta ympäröivän fyysisen ulottuvuuden kanssa, mahdollisuuksineen, välttämättömyyksineen ja rajoitteineen, materialisti sen sijaan kieltää korkeamman tarkoituksensa henkisen olemuspuolensa myötä.
Kumpikaan ei ole kokonainen, eikä sen vuoksi kykene elämään täyttymyksellistä, tarkoituksen ja merkityksen täyttämää elämää.
Sillä todellinen identiteetti on Rakkaus
tarkoitus Rakastaminen
mikä on tila
Sillä olemme aina ja ikuisesti väistämättömässä Suhteessa Itsemme kanssa.
Minä olen Elämä
Kuinka kohtelen Itseäni?
Heikkous alkaa erillisyyden kokemuksesta suhteessa itsen ja elämän moniulotteisuuteen – se on merkityksettömyyden juuri. Se on sokeutta, ja Suhteen mustissa aukoissa on tilaa kaikenlaiselle turhanpäiväiselle onnettomuudelle. Tahtotila olla olemassa elämälle kuvastaa suhdettamme siihen ymmärrykseen, että olemme kaikki yhtä ja samaa elämää. Se on Kaikista Vahvin Side, ja se on Rakkaus, Elämä itse.
Kaikki todellinen paraneminen tapahtuu tämän Suhteen kautta, joka palauttaa kehosi, mielesi ja henkisen olemuspuolesi oikeaan järjestykseen. Todistan tätä ihmettä usein tekemässäni työssä. Kun teen ja pidän tilan korkeammalle älykkyydelle, itsejärjestäytyvä periaate alkaa loksauttelemaan uskomuksia, asioita, tunteita, energioita ja ehkäpä jopa raajoja paikalleen. On etuoikeus, joka kuuluu kaikille, olla mukana todistamassa tuon prosessin kaunetta. Mainostaakseni vielä edelleen suhteen tärkeyttä, se palauttaa elämääsi rauhan Tiedon kautta, Minkä olet aina tiennyt. Pienikin maistiainen muistamisen lähteestä palauttaa rauhan olemukseesi. Kokemus jättää ihmiseen ikuisen jäljen, jolle ei ole korviketta. Se nousee arvoasteikossa automaattisesti ylimmäksi. Siellä on ymmärrys tarkoituksestasi ja todellinen perusta olemassaolollesi. Sieltä käsin luot elämäsi itsesi näköiseksi, sillä vain sieltä käsin ilmennät sitä, kuka todella olet. Siinä on täyttymyksesi, eikä sinulle riitä mikään vähempi. Eikä siinä ole edes mitään ihmeellistä. Se on vain niin mykistävän ihmeellistä!
Sinä olet Voima
Olet Valo, Rakkaus ja Elämä
Vain narsisti on ymmärtänyt sen väärin.
Sillä narsisti rajaa sen itseensä.
Tekee itsestään erityisen
Epäsopusuhtaisuus
Toisinkin voi olla. Ihminen voi asettaa mielensä palvelemaan kehoa, jolloin kehosta tulee elämän tarkoitus. Kaikki, mitä ihminen ajattelee, unelmoi ja toivoo, liittyy kehoon ja ihmisen keholliseen, erilliseen identiteettiin – imagon avuttomaan uneen, jonka päättyessä vain loppujen lopuksi koetulla ja opitulla rakkaudella on merkitystä, koska vain silloin ihminen oli osa jotain suurempaa. Se ei tietenkään ole väärin, se on vain erilainen kokemus. Kuvatunlaisen orientaation riski on kuitenkin se, että se johtaa epätasapainoon kaiken muun elämän kanssa ja tulee täten vaatimaan ihmiseltä suuria ponnisteluja sen vaalimiseksi, mitä on saavuttanut. Oma etu on aina väliaikaista, ja siten tämänkaltainen tavoittelu on ennen kaikkea turhanpäiväistä, sillä se johtaa ennen pitkää turhautumiseen siinä, ettei omaehtoinen menestys maailmassa pysty täyttämään tarvetta syvemmälle merkitykselle elämässä. Suhde on Laki, eikä sille ole olemassa korviketta. Jos on, kerro minulle!
Epäsopusuhtaa tuskin muodostuu pysyvästi, jos ihminen on yhteydessä syvemmälle todellisuudelle itsessään. Se identifioituu kaiken elämän puolesta ja jakaa sen, minkä se on saavuttanut, muun elämän kanssa. Elämän itsekkyys kohdistuu itseensä. Se on suurempaa, kuin yksilöllinen etu, jota *minän* palvominen edustaa, sillä Rakkaudessa kukin liittyy Kaikkeen. Rakkaus laajenee ja täten se tulee suuremmaksi. Mutta ei pyri muuttamaan ketään. Rakkaus vain tekee osansa yksilöiden ja kaikkeuden välisessä vuoropuhelussa.
Mieltä ja henkeä ei kuitenkaan kannata sekoittaa keskenään, koska silloin sekoittuvat fantasia ja todellisuus. Mieli on kehoa paljon suurempi ja voimakkaampi, jolloin se voi tuntua suorastaan jumalalliselta. Järki, älykkyys ja mielikuvitus ovat voimakkaita työkaluja. Sen lisäksi mielessä on luovaa potentiaalia, mutta se jää auttamatta vajaaksi ilman oikeaa suhdetta sitä ylempään olemuspuoleen. Jos ihminen sekoittaa hengen ja mielen keskenään, hän astuu unien maailmaan. Hän voi kokea itsensä kaikkivoipaksi ja voikin kultivoida verrattain paljon henkilökohtaista valtaa, voimaa ja itsevarmuutta, mutta se romuttuu kaikki, jos se on ristiriidassa Korkeamman Itsen tahdon kanssa. Laki on yksi, ja kuten siis myös Tahdon on oltava – yksi. Ei ole rajaa oman voiman kehittämiselle, eikä jaetun voiman kasvattamiselle. Täällä saa kuka tahansa tehdä, mitä haluaa. Se on tämän kaiken tarkoitus. Mutta kukaan ei ole yksin luomisensa seurauksissa. Et tule pääsemään pakoon siltä, mitä luot. Ennen kaikkea, kukaan ei pääse karkuun Itseltään. Opi siis Suurelta Mestarilta, joka jakaa voimansa. Todellinen jumaluus on voiman jakamista – astu nöyryyteen, ja ota vastaan Lahjasi.
Kun aika on kypsä, ihminen voi kokea transendentaalisia ja mystisiä kokemuksia, joiden kautta hän saattaa löytää voimia ja kykyjä, jotka avautuvat hänelle yhteytensä kautta korkeampaan Itseensä. Kokemuksissa ihminen kuitenkin ymmärtää erotella oman käsityksensä itsestään rajalliseksi. Se kuvastaa Ensisijaisen Suhteen luonnetta eri tasojen välisenä ratkaisuna – matka ja päämäärä, rajallisuus ja rajattomuus. Järjen ylittävää ja tietoa. Tiedettyä ja tuntematonta. Luotua ja luojaa. Tässä merkityksessä Jumalan mieltäminen korkeammaksi, ikuiseksi edelläkävijäksi, on oikein, ja välttämätön edellytys henkiselle kasvulle – sillä kuka muuten opettaisi ja ketä?
Suurin oppiminen on muistamista
Matka on aina kesken.
Rakkauden ylivoitto
Jos sinua kyllästyttää valopuhe, ja haluat tutkia pimeyttä, ole hyvä ja etene varjoon.
Siinä missä ego elää pyrkimyksessä,
tavoitellen erityislaatuisuutta ja hämmästystä,
tai etsiessään huomaamattomuutta tai mitäänsanomattomuutta,
valaistunut mielentila vain hämmästelee koko elämää!
Materialistinen maailmankuva ei kannusta harkitsemaan sitä avaraa todellisuutta, joka paljastuu ihmiselle hänen hyväksyessään näkymättömän. Ja tässä vaiheessa, jossa ihminen ymmärtää näkymättömän maailman olevan todellinen, mielentilanne ei välttämättä helpotu lainkaan. On kamalasti kysymyksiä, joihin keho ei näe vastauksia. Silti on jokin tieto ja aistimus jostain toisesta. Saattaa olla konfliktia eri vaikuttavien voimien välillä. Paljon on montaa. Siispä on etsittävä progressiivinen harmonia eri tasojen välillä. Suhde muistuttaa sinua siitä Kuka olet ja tarjoaa ankkuripisteen elämän monikirjon kokemiselle. Se, mihin se johtaa, on syvimmän todellisuutesi ilmentäminen maailmassa, Rakkauden ylivoitto omassa elämässäsi.
Ensisijainen Suhde siis on suhteesi itseesi – kaikilta osin! Se on suhde olemassaolomme kahden puolen välillä, joista toinen lunastaa luontaisesti paikkansa Mestarina, ja toinen palvelijana. Sinä voit vaikuttaa tuohon prosessiin! Henkinen Todellisuutesi on riippumaton maailmasta, ollen ikuinen Luoja-Olento. Se on ääretön. Se on muodoton. Se on Henki. Se on yhtä kaiken elämän kanssa, sillä se jakaa saman Elämän ja Tiedon. Se olet Sinä, samoin kuin tämä Sinä on kehossasi, mutta se et ole sinä, yksilöllisessä mielessä, vaan lähinnä se, miten yksilötön ilmentää itseään yksilön kautta. Tämä muodoton ääretön henki toimii kaikilla tasoilla ja kaikkialla. Se ylittää rajat ja toimii rajojen sisällä. Ensisijainen Suhde on siis suhde rajallisen itsesi ja rajattoman Itsesi välillä. Se on suhde persoonasi ja Itsesi välillä ja Itsesi suhde Kaikkeuteen. Se on Suhde rajallisen ja rajattoman todellisuuden välillä. Se on Suhde tiedetyn ja vielä tiedostamattoman välillä. Se on portaali elämän syvimpiin mysteereihin ja totuuksiin, sillä mikä muu voi liikkua todellisuuksien välillä kuin henki? Tämä on se elämän mysteerio, jota kaikki etsivät yrittävät tavallaan ratkaista! Koska aina on enemmän ja samaan aikaan ei ole mitään muuta. Luova jännite on tämä voima, joka laajenee tunnetusta tuntemattomaan ja sen yli – kaikkiin suuntiin laajeneva äärettömyys, kaiken sisällään pitävä ja itsessään luovaa Rakkautta. Tuota Ikuista Sidettä, jossa koko Elämä tapahtuu!
Maallinen itsesi on sinun muokattavissasi. Sinä olet mielesi mestari ja mielesi ohjaa kehoasi. Silti et ole mielesi, et sen sisältö, etkä tunteesi. Ihmisssysteemi vastustaa muutosta! Sen onkin tarkoitus ylläpitää sitä, mikä jo on rakennettu – sitä, mikä on jo vakiintunut olemaan. Sen tehtävä on tavallaan automaatio, mutta se mahdollistaa myös informaation saamisen tältä maapallon pelikentältä. Kehosi ja maallinen itsesi on työväline. Tämä kuolevainen rakennelma häviää kehon mukana, joten siihen ei tarvitse suhtautua niin vakavasti, mutta kuinka oivallinen onkaan tämä leikkiväline tahdonvoiman testailemiseen!
Mutta palveleeko se sitä, mitä yrität saavuttaa? Kuka tätä matkavaatettasi ohjaa?
Jos olet orja itsellesi, lunasta takaisin menopelisi!
Entä Kuka jää, kun matkavaatteet riisutaan?
Kuka minä olen?
Mikä on minun tarkoitukseni?
Maallinen minä
Jos et ole persoonasi etkä kehosi, niin eikö sinun pitäisi olla mahdollista muokata niitä? Kyllä. Muistutan tosin tässä vaiheessa ansasta, johon riittämättömyyden tunteet johtavat – perfektionismin ja yksilöllisyyden turhamaisuuden sekoitukseen. Vain henki voi kokea todellista arvokkuutta, koska se on kokonainen. Ilman Henkeä korkeimpana, mieli on eksyksissä, eikä kehollakaan ole varteenotettavaa tarkoitusta. Arvottomuuden paikasta käsin, ei rakennu rakastettavaa minää, sillä rakkautta ei luoda. Se on. Uusi kasvaakin vain kokonaisuudesta, hyväksynnän kautta. Sinut on jo luotu, täydelliseksi. Et voi tehdä mitään ylittääksesi sitä sisäsyntyistä arvoa, joka sinun olemassaolosi on.
Missä määrin persoonan, kehon, mielen, ajattelun, energian ja fysiologian täydellistäminen on tarkoituksenmukaista?
( Jos ja kun täydellisyys määrittyy ainoastaan suhteessaan tarkoitukseen )
Syvennyn mielen ja materian väliseen suhteeseen sekä uuden minän rakentamiseen perusteellisemmin täällä. Päivittelen sivua ajoittain. Tiesitkö, että uusin neuro- ja geenitutkimus paljastaa, että ei pelkästään ympäristömme, vaan myös ajatuksemme muovaavat DNA:ta. Tietenkin, koska olemme henkisiä olentoja kehoissa, emme vankeja niissä. Kuinka suuri onkaan voima tässä!
Henkinen näkökyky
Suhde tuonpuoleiseen, joka on myös tämänpuoleinen – kokonainen – mahdollistaa näkökyvyn, joka tunnistaa luodut ja luovan. Todellinen näkökyky ei perustu silmiin, vaan transpersonaaliseen tietoon ja ymmärrykseen, joka osaa tunnistaa itsensä toisissa ja toiset itsessään. Se tunnistaa Suhteen kaikessa, eikä Suhde ole yksilön kohdalla valmis, ennen kuin hän näkee sen myös muissa. Valo, synkimmissäkin sävyissään, on jo valmis nähtäväksi.
Kuinka ihanalta näyttävätkään vapaat ihmiset?
Mutta vain jos on itse vapaa näkemään.
Todellinen näkökyky paljastaa jokaisesta esiin valon ja elämän. Samaan aikaan se tunnistaa elämättömyyden tuskan. Se kutsuu yhteyteen, kutsuen todellisuutta astumaan esiin ja vahvistaen sitä, koska siten se kasvaa itse. Ketään ei jätetä yksin. Luomakunnan hyvinvointi on kaikkien prioriteetti.
Suhde ymmärretään näkemällä Yksi kaikessa ja Kaikki Yhdessä.
Luova välttämättömyys on palautettu.
Integraatio
Olen pyrkinyt kuvailemaan jotain lainalaisuuksia fyysisen, persoonallisen ja henkisen välisessä integraatioprosessissa. Perimmäinen lainalaisuus johtaa kaikkien vastakohtien sulautumiseen yhdeksi, jossa todellisuutta pilkkova mieli on tehty tekemättömäksi, ja jäljelle jää vain autenttinen, välitön ja saumaton elämän virta. Tarkoitukseni kirjoittaa tästä on motivoida ja inspiroida ihmisiä astumaan laajempaan todellisuuteen. Moniulotteisuus on elämää luomisessa itsessään. Suhteen todellisuus ääretön.
Kuka sinä olet?
Olen ehkä vastannut puolestasi, mutten voi. Kukaan ei voi vastata siihen puolestasi, sillä siihen on jo vastattu. Syvenny Itsesi Mysteeriin/Vastaukseen ja kuule laulusi itse.
Niin kauan kuin omaksut muiden tarinat itseksesi, et ole oma itsesi.
Kenen elämää elät?
Mutta keneen sitten luottaa, jos ei itseensäkään? Oli uskon kohde mikä tahansa, totuus musertaa valheet ennen pitkää. Se tarkoittaa, että jokaisessa itsessään on ohjausjärjestelmä. Sivilisaatiomme on täynnä erilaisia menetelmiä ja perinteitä tämän Elämän Suurimman Totuuden löytämiseen ja ymmärtämiseen. Se on varmasti yksi korkeimmista taiteen ja tieteen muodoista yrittää laittaa tämä juttu pakettiin! Silti tutkimusmatka ei ole täysi ilman hiljentymistä muistamiseen, ei ilman että oppii elämällä ja kokemalla tuota elävää suhdetta todellisuuden mysteeriin, josta tärkeimmän tiedät läpikohtaisesti. Suosittelen hyppäämään rakastavaan tietoisuuteen itsesi, muiden ja elämän kanssa. Silti. Siinä toivossa, että tästä tekstistä olisi joillekin jotain hyötyä, olen listannut tähän muutamia väyliä, joiden olen kokenut puhuttelevan Sitä, Mistä puhun. Loppujen lopuksi mahdollisuuksien kirjo on ääretön, jossa Ikuista Suhdetta – Luomista – voi tutkia, toteuttaa tai yrittää opettaa. Kun silmät avautuvat, voi kaiken nähdä aivan eri valossa. Se on tietoisuuden laajentumisen ja ymmärryksen syventymisen lahja. Mene henki edellä! Alhaalla silmiä avartamaan.
Toivon sinulle iloa, inspiraatiota ja ihmetystä hämmästellessäsi todellisuuden ja itsesi luonnetta matkallasi mistä tuletkaan ja minne menetkään! Toivon mykistäviä totuuden hetkiä raakuudessaan, lujassa armollisuudessaan. Etene rohkeasti ja nöyrästi itsessäsi tässä Ihmeessä, joka on Elämä. Ja etsi syvyyksistä ehdottoman kiitollisuuden kokemus.
Jos haluat tutustua johonkin uuteen, olen listannut tänne muutamia polunpäitä ymmärrystä syventämään.
Sinua saattaa myös kiinnostaa tutustua merkittäviin henkilöihin ja heidän työhönsä.
Harjoituksia
Jos olet juossut elämäsi tukka putkella oravanpyörässä ja tarkoituksettomuus on alkanut maistumaan epätoivolta ja olet alkanut kaivata syvempää tarkoitusta elämääsi, on aika kääntyä sisäänpäin. On aika jättää itsesi kuluttaminen, aloittaa kuunteleminen ja itsesi toteuttaminen. Jätä se, mikä ei sinua enää palvele, se mikä tuottaa sinulle vain onnettomuutta. Ole rohkea, astu eteenpäin ja nouse loistavaksi itseksesi. Sinussa on valtava voima käyttämättömänä. (Erityishuomautus parisuhteisiin liittyen!)
Finnish 
English