Puhtaus

Katso mieleni
Kaivele sydämeni sopukat
Sisimmässäni tunnen ja tiedän
Ei minulla mitään salattavaa
Minä tiedän, Kuka minä olen

Puhtaus on rehellisyyttä, itseä ja toisia kohtaan. Puhtaus on kykyä olla avoin tarvittaessa. Se on viattomuutta, rauhaa ja voimaa. Puhtaus on myös sitä, ettei epäile itseään. Puhtaus on se Tieto, jossa viaton, mutta syytetty, nousee kuoleman tuomiota vastaan kevein sydämin. Tämä sama viattomuus on valmis jakamaan ajatuksensa ja mielensä välittömästi muiden kanssa, sillä siinä ei ole mitään, mitä yritettäisiin kiertää, piilotella tai taivuttaa miellyttävämpään muotoon.

Piilottelu on epärehellisyyden, epäpuhtauden, pelon, häpeän ja syyllisyyden tunnusmerkki. Siihen liittyy usein pelko tuomituksi tai hylätyksi tulemisesta – se, ettei tule rakastetuksi. Nurinkurista tässä on se, että pelko rakkaudettomuudesta on piilottelun seuraus. Ne eivät ole erossa toisistaan, vaan saman ilmiön itseään ylläpitävän kehän kaksi eri pistettä.

”Tuomitsin tämän ajatuksen/tunteen/osan itsestäni, eli tuomitsin sen rakkaudettomaksi ja nyt piilottelen sitä, koska se on rakkaudeton eikä sitä niin ollen voi jakaa.”

Tällaiset kehät alkavat purkautua hyväksymisen kautta siten, että ottaa ensin vastuun itse langettamastaan tuomiosta itseään kohtaan ja sen jälkeen tekee toisen päätöksen ja ilmentää sitä päätöstä. Ensimmäinen illuusio murrettavaksi on se, että ei enää samastu kehään. Se on vain häiriö ajattelussa ja se tosiasia, että kehä pyörii ympyrää vain todistaa siitä, että tämä kehä pyytää ratkaisua. Tilanne on helppo oikaista.

Ensimmäistä illuusiota seuraa ehkä hämmentävin ilmiö. Nimittäin se, että koska jokainen rakkaudettomaksi tuomitseminen sulkee ajatuksen ykseyden ulkopuolelle – tehden siitä oman piiloitellun salaisuuden – näyttääkin ulkomaailma yhtäkkiä uhalta. Näyttää siltä, että sen sijaan, että sinä olisit tuomari, ulkomaailma onkin sitä. Ja tämä johtuu siitä, ettei ole valinnut ottaa vastuuta omasta syyllisyydestään tuomion langettamisessa ja sen vuoksi mieli päättelee voimassa olevan päätöksen mukaisesti, että koska sinä et ole syyllinen, on jonkun toisen oltava syyllinen. Vasta sitten, kun ihminen ottaa vastuun oman mielensä sisällöstä ja suhtautumisestaan siihen, voidaan asiaa koskevaa mielen päätöstä muuttaa ja kehästä täten vapautua.

Tunnistaminen, vastuunotto, mielen muuttaminen, tietoisuuden kannattelu ja työ mielen muutoksen eteen.