Seuraava jäsennelmä sairauden syystä ja parantumisen toimintaperiaatteista perustuu siihen perusolettamukseen, jonka mukaan todellisuuden luonne on itseään korjaava, ja ainoastaan hyvä – tai ainakin, että on mahdollista orientoitua kyseenomaisen periaatteen mukaisesti. Tähän väittämään sisältyy, että todellisuuden lait ovat moitteettomat. Fysiikan lakien osalta se lienee helppo käsittää, mutta täsmennettäköön tässä kohdassa, että tarkoitan todellisuuden laeilla ensisijaisesti henkisiä lakeja; tietoisuuden ja fyysisen maailmankaikkeuden perusluonteiden välistä suhdetta. Tietoisuus on vuorovaikutuksessa maailmankaikkeuteen. Ja Tahdonvoiman on oltava eletty todellisuus jokaiselle tietoiselle olennolle. Tällaisista lähtökohdista jää jäljelle enää vain rajattomat mahdollisuudet, joihin tieteellä ei ole vastaväitteitä, ja ”vaihtoehtoisessa” kirjallisuudessa ajattelua laajentavia kokemuksia! Mielenkiintoista!
Päätös - eli luomisvastuu
Miltä näyttäisi superhidastettu elokuva omasta elämästä, jossa voisi vierailla jokaisessa hetkessä, analysoida kaikki ajatukset noissa hetkissä, ja nähdä koko se merkitysten ketju, joka on johtanut johonkin tiettyyn päätökseen? Esimerkiksi meditaatiossa, unissa, hypnoosissa tai muissa tasapainoisissa läsnäolontiloissa voidaan päästä tietoisuudentiloihin, joissa voidaan päästä käsiksi sellaisiin uskomus- ja ajatusrakenteisiin, ja niiden välisiin verkostoihin, joita ihminen on maalaillut mielenmaiseman koristeeksi elämänkokemuksiensa seurauksena. Jokainen näistä rakennelmista on intentionaalinen. Jokainen päätös tehdään sen tiedon ja ymmärryksen pohjalta, mikä ihmiselle on.
Tarinoita on monia siitä, kuinka johonkin elämänkokemukseen liittyvä väärinkäsitys on oikaistu, ja joko täydellinen tai osittainen parantuminen jollain olemuksen osa-alueella saavutettu.
Koska on kieltämättömän totta, että mielellä on valtaa käsitykseemme todellisuudesta ja miten näemme sen, niin kuin myös vaikuttavat tietoiset tai tiedostamattomatkin ajatuksemme kehoomme, tunteisiimme ja sitä kautta koko kehon kautta elettyyn ihmiselämään, ei voida jättää huomioimatta sitä kysymystä, ja niitä vastauksia, kuinka mieli ja tietoisuus vaikuttaa kaikkiin terveyden osa-alueisiin.
Jos näkisit kaikki ne mielesi päätökset, jotka liittyvät eri elämänkokemuksiin, kuinka monet niistä osaisit nyt viisaampana korjata?
Aika monta ainakin! Ja sitähän kaikki elämässään tekevät. He kulkevat menneisyys mielessään elämänkokemuksesta toiseen vain huomatakseen, että heidän on päivitettävä systeemiään. Heidän käsityksensä ei ollutkaan totta! Väärinkäsitykset luovat valtavasti emotionaalista jännitystä, ja tuo kun nimetään stressiksi, lienee selvää kaikille, miten se vaikuttaa terveyteen.
Niin kauan kuin todellisuutesi on valhe, eli ei nykytodellisuus, on olemassa syytä epäillä erilaisia sairauden ilmentymiä!
Otsikoin tämän kappaleen sanalla vastuu. Vastuu siitä, että on tehnyt päätöksen, ja päätöksen seurauksista, jota kuvasin ehkä virheellisesti luomiseksi. Kyse on enemmänkin tekemisestä. Ajatukset tekevät todellisuudesta erinäköisen.
Miltä maailma näyttäisi ilman ajatuksiasi?
Suurimmalle osalle ihmisistä on röyhkeää väittää, että kaikki sairaus johtuu heistä itsestään. Tietoinen ihminen ehkäpä jo alkaa lämmetä ajatukselle, sillä jos hän on kiinnittänyt huomiota ajatuksiinsa, ja niiden seurauksille, alkaa hän näkemään selviä syy-seuraussuhteita. Mielessä vilisee niin paljon ajatuksia, ettei niitä kaikkia kerkeä edes tiedostamaan. Osa ajatuksista ei edes nouse tietoisuuteen, sillä niistä on tullut automaatioita, kroonistuneita tunteita tai pakkomielteitä, ja niihin kytkeytyneitä toimintatapoja. Ehkä joskus ajatukset näyttäytyvät unissa alitajuisina pohjavireinä, jotka värittävät mielenmaisemaasi.
Entä jos väittäisit itsellesi,
että tuo koko sekamelska
on pelkkää harhautusta?
Harhautusta miltä?
Entäs onnettomuudet?
Sairauden tarkoitus
Mitä sairaus mahdollistaa yksilölle? Mitkä ovat sen vaikutukset identiteettiin ja tietoisuuteen?
Jos sairaus on vähemmän kuin terveys, miksi ihminen valitsisi sen – jos sen juurisyy löytyy mielestä itsestään?
Väliaikaisuus vs. pysyvyys
Sairauden pysyvyys on kuin jumalanpilkkaa. Voidaan väittää, että sairaus edustaa ajatusta siitä, että se, millä on oikeus terveyteen, kohdistetaan hyökkäykselle. Asia voidaan nähdä näin.
Kehon solut uudistuvat nykytutkimuksen mukaan X-vuodessa. Kaikki solut. Joskus ihmiset parantuvat, joskus eivät. On ymmärretty jo kauan, että jotenkin on saatava aikaan oikeiden olosuhteiden ja oikean informaation välittäminen vaurioituneelle kehon osalle, jotta se pystyisi parantumaan, sillä muussa tapauksessa keho ylläpitää sitä tilaa, jota voitaisiin kutsua sairastuneeksi, vammautuneeksi, heikentyneeksi tai vahingoittuneeksi.
Erillisyys
Erillisyyden perusteesin mukaan
”Kukaan ei ymmärrä minua”
”Sairauteni X vuoksi, minä…”
”Jalkojeni vuoksi, minä…”
”Koska mun vamma…”
On selvää, että sairauden eri muodot mahdollistavat väliaikaisia erityistarpeita ja/tai- oikeuksia, sillä pysyviä erityisyyden muotoja ei ole olemassa.
Erityisyyden muodot jakautuvat kahteen leiriin:
Vähemmän vai enemmän?
Kehon sairauksissa on valittu vähemmän.
Asennevamma puolestaan kohottaa yksilön muiden ala- tai yläpuolelle.
Kipu
Kipu on kahlitseva voima. Jos on niin, että kipu juontuisi ajattelusta, on ajatuksen laadunkin oltava kahlitseva. Kahlitsevat ajatukset ovat merkityksettömiä. Ja koska ne ovat merkityksettömiä, niiden on oltava harhautusta. Harhautusta miltä? Kahlitsemisen vastakohdalta tietenkin: laajenemiselta.
Myös kipukokemuksen seuraus jakautuu kahteen leiriin:
Kehoidentiteetti vahvistuu, ja tietoisuus supistuu, kääntyen sisään – kärsimykseen.
Kehon olemattomuus
Jos on niin, että vain sen, mikä on todellista, on oltava ikuista, sillä mitä se muuten olisi? Muuta kuin unta? Kun lähdet kehosta, missä kehosi merkitys silloin on? Mitä kehoelämä oli, muuta kuin suhteellisen todellista? Missä on sen asian todellisuus, jota ei toisessa hetkessä enää ole? Mitä on väliaikainen? … mitä se on? Vain liikettä? Partikkelien näennäistä muodonmuutosta? Ajatuksien uudellenjäsentymistä? Energia-aaltojen jatkuvaa valssia? Kuin tuulta, joka yhdessä hetkessä on, ja toisessa – ei enää. Onko se todellista? Mikä siinä on todellista?
Keho ei ole todellinen, koska se voi kadota. Se voi tuhoutua palasiksi. Jos se on olemassaolon perusta, on todellisuus kauhistuttava ja heiveröinen palapeli. Monien vallitsevien todellisuuskäsitysten mukaan keho kuolee, kuihtuu, rapistuu. Mikä merkitys on tällaisella vempeleellä? Kehon todellisuus olisi esittämässäni viitekehyksessä merkityksetön, jos se voi kadota. Mikä on sen arvo? Saatika ihmisen, joka siinä elää? Merkityksetöntäkö se voi vain olla?
Kuolema on harhaa. Transformaatiota se on; kun lehdet maatuvat mullaksi, ja nostavat uuden kukkaissadon. Ruumiiden mädäntyessä haisevaksi tomuksi, palaten materian kiertokulkuun, kummalisten mato-olioiden pilkkoessa sen jälleen kuohkeaksi. Miten eriskummallinen on tämä keksintö!
Osittaminen, fragmentoiminen
Mielen on mahdollista pilkkoa todellisuutta osiin ja osa-alueisiin, joita se käsittelee erillisinä kokonaisuuksina.
English 
Finnish