Sisäinen ristiriita

Ai että! Ihana sisäinen ristiriita! Tuo mielennautinnoista suurin! Kyllä vai ei? Kumpi ehdokas kerää eniten ääniä? Mutta olenko tyytyväinen, vaikka toinen saisikin murskavoiton? Kannatanko laskelmoitua toimintasuunnitelmaa vai kuuntelisinko mielummin fiilistä? Kun en tiedä, niin onko tässä jotain, mitä en halua katsoa? Mistä tulee tämä ärtymys ja turhautuminen? Pelottaako minua? Kuka edes kysyy? Nyt en kyllä enää ymmärrä yhtään.

Sisäisen ristiriidan syy on kahden eriävän tahdon samanaikainen läsnäolo. Kyllä ja ei. Jos ihminen lähtee tässä tilanteessa analysoimaan ja älyllisesti perustelemaan vaihtoehtoja, hän ei toimi väärin, sillä hän soveltaa olemassaolevaa tietoaan ja puntaroi sen valossa vaihtoehtojen kannattavuutta. Näin tulee tehdä, mutta se perustuu rajalliseen ymmärrykseen ja perustuu rajallisen itsen käsityskykyyn, toiveisiin, rajoihin jne. Jos ihminen jää tähän eikä kyseenalaista rajallista ymmärrystään, hän ei mahdollista ajattelunsa laajentumista ja siten jättää kaikista olennaisimman osan itsestään käyttämättä – intuition, sydämen, korkeamman tietoisuuden – toisin sanoen, mahdollisuuden. Hänessä on Tieto, joka ylittää ihmisen itsensä ymmärryskyvyn. On vaisto ja on ohjaus. Tähän pääseminen vaatii kärsivällisyyttä hiljentyä ja nöyryyttä kyseenalaistaa omat ajatukset. Pysäyttää kela. On tehtävä tyhjää tilaa, johon voidaan kuiskata jotain todellista.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että ne asiat, mitä hiljaisuudessa Itseltäni kysyessäni olen kuullut, ovat olleet todella vaikeita uskoa, juuri siitä syystä, koska ne ylittävät nykyisen käsityskyvyn. Tämä Ääni ei puhu sille pienelle ihmiselle, johon nykyinen itse samastuu ja koska ajattelu tapahtuu usein tästä pienestä itsestä käsin, pyydetään itseä laajentumaan, mikä pelottaa sitä. Tämän vuoksi ihmiseltä kysytään uskoa ja luottamusta.

Ymmärrys tulee vasta jälkikäteen ja vasta kokemuksen kautta. Kokemus on elämää ja kokonaisvaltaista oppimista, sillä se sisältää kaikki olevaisuuden tasot. Siten se johtaa aina kasvuun ja itsen laajentumiseen. Kiitollisuus seuraa, kun kasvu on tunnistettu. Se kuvastaa elämän luonnetta laajentua.

Siksi onkin rakentavaa ottaa älylliseen aparaattiinsa erilaisia suodattavia kysymyksiä avuksi, jos huomaa olevansa jumissa.

Pyydetäänkö minua kasvamaan? Kannustaako sisäinen ääneni kasvuun vai ei?
Pyydetäänkö minua laajentamaan ajatteluani? Miltä osin tiedän olevani oikeassa ja miltä osin en sitä voi tietää?