”Konventionaalinen psykoterapia” työskentelee mielen alueella. Sanallisesti työstäen potilaan/asiakkaan elämänkertomuksen traumoja se työskentelee nimenomaan ”mielen alueella”, jättäen ihmistietoisuuden laajemman kokemuksen ulkopuolelle, ”mitä on ihmisyys”, ”mitä on ihmiskokemus”, saatikka tähän liittyvät traumajohdannaiset, pelkistäen ”olla ihminen”.Konventionaalinen psykoterapia antaa kallisarvoista tilaa antaa potilaan/asiakkaan sanoittaa mitä tällä on mielen päällä mutta samalla jääden vaillinaiseksi syvemmälle tiedostamisen tasolle.Psykologia ei juuri tunnusta tietoisuutta, ihmisyyden pohjana kuitenkin on juurikin tuo tietoisuus, kuin rummunkalvo johon elämä lyö, saaden sen kumisemaan ainutlaatuista sointiaan.
Psykologian luoma ihmiskuva on ”biologisesta tietokoneesta”, itse väittäisin että ihmisyys on enemmän, mitä meidän elämäntarinamme on tai edes, mitä meidän ajatuksemme on. Itse, keski-ikäisenä ja loppuunpalaneena tässä suorituskeskeisessä rumbassa, Villen hoitomuoto ja tämän antama TILA on elvyttänyt allekirjoittanutta siinä määrin, että tämänlaisen omakohtaisen analyysin pystyn luomaan iloisena siitä, että tämän on saanut kokea.
Tila on sitä mitä hankimme ostaessamme asunnon, ”mahdollistettu tila” voi olla se että näemme itsemme vapaana sosiaalisesta konstruktiosta, ainutlaatuisena itsenä omine määreineen. Tämä tila on hyvin arvokasta, sillä ”normaalissa kanssakäymisessä” meitä aina määrittää sosiaaliset odotukset ja olemme kuin ”muiden rakenteman mallin” alaisuudessa.Mikä on tämä malli johon itsemme asetamme? Onko se tarpeellinen, tai onko se edes toimiva? Onko luomisen voima ehtynyt? Onko elämä harmaata ja elotonta toistoa? Vastaus: ei sen tarvitse olle jollet välttämättä niin halua <3
…laskeuduin turvallisesti aamiaisen pariin ja tuntui luontevalta kirjoittaa, jos nyt ainakin luonnos palautteesta. vähän tuli rinnastava ”perinteiseen malliin” mutta jostain sitä täytynee mitata?
laitan tämän nyt tänne eetteriin kuitenkin menemään =)
ps. palataan!
Finnish 
English