Tunnettu ja tuntematon
Päättymätön laajeneminen
Jos et vielä meditoi, pidä unipäiväkirjaa tai harrasta jotain muuta mystistä ja maagista aktiviteettia, jossa annat itsesi olla jokin muu kuin se perusitse, jonka olet itseksesi oppinut, olkoon tämä teksti aloittava sysäys sinulle harkita ympäröivän todellisuuden ja oman mielesi luonnetta, joiden välisestä suhteesta puhuttelen lähinnä sitä, joka ylittää järjen, koska se on ainoa järkevä päätelmä tietoisuuden laajentamiseksi – tuntematon.
Olen kirjoittanut väistämättömästä kumppanuussuhteestasi korkeamman itsesi kanssa toisella sivulla. Se vastaa abstraktilla tasolla tällä sivulla esitettyihin kysymyksiin, mutta etenen täällä yksityiskohtaisempiin teemoihin, mikä voi olla havainnollistavaa.
Kuinka astua opetussuhteeseen itsensä kanssa?
Oppiminen
On olemassa monenlaista oppimista. On olemassa ulkoa opettelua, jota on hyödyllistä soveltaa esimerkiksi kielitaidon kartuttamisessa, vuosilukujen, nimien tai vaikkapa metrolinjojen muistamisessa. Yhtä rutiininomaisiksi opituiksi asioiksi ovat muuttuneet itse asiassa esimerkiksi kulttuurilliset käytänteet tai ajan käsitteellistäminen viikonpäiviin. Tämänkaltainen opettelu liittyy jonkinlaisiin käsitteellisiin viitekehyksiin. Ulkopuolellamme on jotain, jonka käsitteellistämisessä näemme hyötyä, ja alamme ohjaamaan elämäämme sen pohjalta. Täten opitut asiat ovat ennen kaikkea ajallisia ilmiöitä ja alttiita muutoksille. On hyvä kysymys, mikä ei ole ajallista oppimista, mutta siitä keskustelemisen sijaan nyt, haluan viedä huomiota sellaiseen käistykseen oppimisesta, jossa se ymmärretään niin, että jotain tulee lisää – informaatiota, käsitteitä, sanoja. Tämä kuvastaa kenties jotain sellaista, jota voisimme kutsua pintatason oppimiseksi. Se, kuinka pinnallista oppiminen on, määrittyy opittujen asioiden merkityksellisyydestä suhteessa aikaan. Mitä universaalimmin ja ajallisesti laajemmassa kontekstissa opitut asiat ovat käyttökelpoisia, sitä merkityksellisemmältä oppiminen tuntuu.
Lisää monimutkaisuutta, lisää, lisää käsitteitä. Lisää lisää sälää.
Olen fiksumpi, kun tiedän kaikkien punk-bändien laulajien nimet.
Olen oppinut, kun tiedän kaiken.
Mutten tiedä sen enempää, mitä tekisin kaikella sillä tiedolla.
Haluan tuoda näkyväksi kaksi tekemääni havaintoa, joiden näen liittyvän perustavanlaatuisesti ihmisen maailmankuvaa ja identiteettiä määrittäviin tekijöihin, eli myös ihmisen suhtautumiseen elämään.
Viitekehyksien laatikko - The Matrix
”Jos se on käsitteellistetty ja sanallistettu, sen voi laittaa omalle paikalleen. Luomme laatikon, ja paikan kaikelle laatikon sisällä. Sitten tiedämme, miten se toimii. Asia on käsitelty. Voin jatkaa tällä tiedonkeruun matkalla, kunnes tiedän kaiken.”
Katsoinko koskaan laatikon ulkopuolelle?
Mahdutan kaiken omaan laatikkooni.
Laatikko on synonyymi muille yhtä havainnolistaville vertauskuville, kuten linsseille, tai paradigmalle. Kun laatikko on opittu, ja linssit näkevät vain laatikon, kuinka mikään voisi opettaa laatikolle yhtään mitään?
Olenko tietoinen omasta laatikostani?
Osaanko arvioida sitä, millaisena se näkee maailman?
Miltä maailma näyttäisi toisilla linsseillä?
Ihmisten luoma eletty matrix/viitekehys on valtava yhteishanke, jonka todellisuus on kyseenalaistettavissa, vain jos voi olla tietoinen vaihtoehdoista. Emme välttämättä ole tietoisia siitä, millaisilla huomaamattomilla tavoilla oletamme itsemme ja maailman jatkavan olemista aivan kuin aina ennenkin. Ajattelemme ajatuksia, jotka ovat johdonmukaisia jatkeita sille tarinalle, ja pyrimme tekemään valintoja, jotka johtavat tarinaan sopiviin lopputuloksiin.
Haluaisitko tietää, olisiko mahdollista nähdä jotain muuta?
No, miten tästä mikään liittyy itsetutkiskeluun?
Millaiseksi oletat itsesi?
Palatakseni oppimiskeskusteluun, monet varmasti olisivat samaa mieltä, että merkityksellinen oppiminen perustuu aikaisemmalle tiedolle. Merkityksellinen elämä on ymmärrys yhteennitoutuvista elämänkokemuksista. Tässä kohdassa haluan tuoda ajatuksenkulkuun eron oletetun ja tiedostamattoman minäkuvan, ja sille perustuvan tietoisen ajattelun. Niin kauan kuin identiteettimme on tiedostamaton oletus, siitä, keitä olemme, emme ole katsoneet, keitä todella olemme. Ja ajaudumme ennemmin tai myöhemmin paradoksiin, kun valhe toisensa jälkeen tulee nähtäväksi.
Finnish 
English