Näenkö itsessäni ne vaikuttimet, jotka vetävät puoleensa tietynlaisia kokemuksia, tapahtumia ja tilanteita`?
Jos olet kuullut manifestaatiosta, olet luultavasti kuullut myös vetovoiman laista. ”Universumi vastaa”, mutta mihin se vastaa?
Täällä muodon tasolla asiat ilmentyvät energiana: materiana ja erilaisina elementteinä, partikkeleina, fotoneina, lämpönä, äänenä, liikkeenä, valona ja aistimuksina ulkoisesta näkymättömästä, esimerkiksi. Se on kaikki energiaa. Ennen ilmentymistään energiaksi, jokainen asia on ensin kuitenkin ajatus. Ajatus on kuitenkin laadultaan erilainen kuin sellainen voimaton ja epäluova höpötys, jota monet meistä kuuntelevat ”päidemme” sisällä. Maailmankaikkeus on luotu. Se ei ole sattumaa. Tämä on hyväksyttävä, jos haluaa sukeltaa vuorovaikutussuhteeseen maailmankaikkeuden kanssa. Materialistinen maailmankuva, tai ainakin tieteellisanalyyttinen, komponentteihin ja osasiin jakava selitysmalli maailmasta tekee maailmankaikkeudesta elottoman. Se pyrkii selittämään maailmaa löytämällä lainalaisuuksia, joiden takana ei ole minkäänlaista älykkyyttä, pelkkä kaava, jota voi sitten ihmetellä ja järkeillä. ”Todellisuus on kone”, vaikka lienee ilmiselvää, että maailmankaikkeus on elävä. Ajattelen, että kvanttifysiikka on tarjonnut tieteellisemmän lähestymistavan sille, jota ennen on pystytty käsitteellistämään vain puhkiriideltyjen uskonnollisten tai henkisten käsitteiden kautta. Käsitteillä ei ole merkitystä tämän keskustelun kannalta. Vain sen ilmiön havaitsemisella, että sattumat ovat välillä liian hyviä ollakseen sattumia.
Ihminen, jolla tarkoitan sekä biologista organismia, että siitä säteilevää biosähkömagneettista kenttää – auraa – välittää jatkuvasti informaatiota ympäristöönsä tuon kentän kautta. Auran sisällön aistii ehkäpä yleisimmin ihmisen tunnetilojen kautta, mutta esimerkiksi herkästi aistiva intuitiivi voi lukea auran kautta paljon paljon muutakin! Telepaattisia kokemuksia omaava luultavasti olisi samaa mieltä siinä, että informaatio välittyy ensisijaisesti energiatasoja edeltävällä tasolla – hengen tasolla.
Eli uskaltakaamme myöntää, että olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa. … Mitä tämän kommunikaation sisältö on? Mitä puhumme? Ja kenelle? Entä jos loppujen lopuksi on vain yksi kuulija? Että kaikki tapahtuu loppujen lopuksi itselle?
Loppujen lopuksi ei ole mielekästä puhua energiasta, koska vastaus ei ole siellä. Vastaus on mielessä, ja sen todellisessa tilassa. Energia tarjoaa kuitenkin kokemuksellisen vertailukohdan, josta käsin voi jäsentää tätä ilmiötä, sillä ihmisestä itsestään lähtevä energia, jota hän luo mm. ajatuksillaan ja eritasoisilla valinnoilla, vaikuttaa siihen, millaista energiaa hän vetää puoleensa. Laki on myös käänteinen, tai ei ole, laki on laki. Jos ihmisessä on ristiriitaa, vetää hän puoleensa myös vastakkaista, tai ristiriitaista, energiaa. Vastakkainen energia on aina olemassa dualistisessa todellisuuden ilmentymässä, mutta se, missä suhteessa se manifestoituu, eli ilmentyy ihmisen elämässä, riippuu siitä, kuinka voimakkaasti ihminen vaalii sisäisiä konflikteja. Mitä vahvempi on ego ihmisessä, sitä intohimoisemmin hän vetää puoleensa konfliktia, sillä konfliktin tai vastustajansa kautta ego on elossa. Taistelussa ego tuntee itsensä. Konflikti on hänessä itsessään, ja älykäs maailmankaikkeus kaikessa lojaaliudessaan tuo sen ihmiselle näkyväksi. Se on keino oppia tuntemaan itsensä ja oivaltaa interaktiivinen suhde maailmaan, minkä kautta nähdä vastuunsa tässä todellisuudessa. Positiivinen polku – eli polku, johon ei liity taistelua muuta kuin valheiden hylkäämisen muodossa – voi olla ilahduttavampi!
Positiivinen vetovoima
Et voi tässä hetkessä olla mitään muuta kuin olet juuri nyt. Nykytilasi kuvastaa täydellisesti sitä energiaa, mitä olet itsessäsi kasvattanut, tai jättänyt kasvattamatta. Vetovoiman lain mukaan tämän energian voi nähdä käsikirjoituksena, jota ihminen kantaa mukanaan, kaikkialle. Siihen on kirjoitettu kaikki, mitä toivot tältä ihmiselämältä. Se heijastelee sitä, mitä olet juuri nyt luomassa, sillä kannat jatkuvasti mukanasi luovaa potentiaalia – käänsipä sen itseään vastaan tai ei, se on sama voima. Hyvänä päivänä kaikki vaikuttaa helpolta, antoisalta, merkitykselliseltä, jne. Kaikki näyttää paremmalta ja elämää on helpompi havainnoida kirkkaalla mielellä. Ihminen on linjassa – asiat menevät niin kuin niiden pitääkin – konfliktia ei synny.
Positiivinen ajattelu, ja kaikki tekeminen, mikä tuottaa sinulle hyvää oloa, lisää sinussa energiamäärää, jolla voit luoda todellisuuttasi. Mitä enemmän energiaa pystyt pitämään aurassasi, ilman että räjähdät kappaleiksi (kuvainnollisesti tai kirjaimellisesti), sitä suurempi on luova voimasi, sillä sitä voimakkaamman energeettisen viestin lähetät universumille – tai tarkemmin sanottuna, Logokselle tai Intentiolle – Hengelle, tai Älykkäälle Voimalle, joka toteuttaa nämä käskyt.
Erilaisten henkisten rituaalien, esimerkiksi noitamenojen ja onneksi asteittain lisääntyvissä määrin katoavien uhrausperinteiden merkitys paljastuu tätä esoteerista pintaa vasten. On kyse elinenergian valjastamisesta. Tanssiminen, laulaminen, yhteiset rukoukset, meditaatiot tai loitsut kohdentavat energiaa jaetun intention mukaisesti. Tämä fokusoituminen nostattaa energiatasoa ja organisoi sitä johonkin tiettyyn muotoon. Se sisältää informaatiota ja älykkyyttä. Esoteerisessä perinteessä puhutaan ajatusmuodoista (thoughtform), jotka ladataan energialla; yksityiskohtaisemmin – emootiolla ja elinvoimalla. Voit lukea esoteerisistä kollektiiveistä lisää täältä. Ihmisjoukossa on enemmän luovaa potentiaalia kuin yhdessä ihmisessä, ja sen vuoksi ryhmämanifestaatio on todennäköisemmin tehokkaampaa! Mutta onko se tarkempaa? Tuskin! (?) Riippuu ryhmästä?
Vetovoiman laki ei tarvitse voimankäyttöä, mutta se tehostuu sen myötä. Sen sijaan johdonmukaisuus on edellytys. Johdonmukaisuus on ainut tie ristiriitojen viidakosta. Tarkkuutta voi lisätä asteittain. Mitä hiljaisinkin tilaus on kuultu, ja sen lempeä, kunnioittava ja siitä iloitseva vaaliminen kultivoi siihen sidottua energiaa. Tuota energiaa voi tietoisesti kasvattaa. Maailmanlaajuisesti vaikuttava Abraham Hicks, puhuu nk. vortexista. Vortexilla hän viittaa siihen todellisuutta luovaan sisältöön, jota olento kantaa mukanaan, ja jota olento joko hyödyntää tai ei. Se on luovaa potentiaalia, varastoitua energiaa – toteuttamista vailla valmis idea!
Tietoinen luominen alkaa mielestä ja tunteista.
Visiosta, joka saa sinut syttymään
Tulevaisuudesta, jonka tunnet,
ja jonka tuntemista jatkat rauhassa ja ilossa.
Luottaen.
Negatiivinen vetovoima
Ihminen ei välttämättä ole tietoinen energeettisestä käsikirjoituksestaan, tai ”vortexistaan”, vaan saattaa kantaa alitajunnassaan asioita, joita hän torjuu, tai joita vastaan hän taistelee. Ongelma on siinä, että taistelu energisoi, ja sen myötä myös asiaan liittyvä vetovoima kasvaa. Se on sekä kamalaa, että loppujen lopuksi hyvä asia. Ennen kaikkea muuta, se on välttämätöntä – sillä muuten yksilöllinen olento voisi paeskella omaa voimaansa, eikä voisi oppia sen käytön seurauksista. Olento ei kypsyisi, vaan jäisi vastuuttomuuden murrosikään.
Esimerkiksi mielenmaisemalla, jota dominoi vahva kriitikko tai häpäisijä, on turmiollinen vaikutus ihmisen elämään. Jatkuva itseään sabotoiva lataus varmistaa negatiivisen kierteen, jonka kärsimyksessä ihminen ei vedä puoleensa mitään hyvää – tai ainakin hänen voi olla äärimmäisen hankalaa vastaanottaa tai havaita sitä. Arvottomuuden kokemus, epäusko ja pelko johtavat siihen, että ihminen ei tartu tilaisuuksiin, joita elämä hänelle tarjoaa. Ja jos ihminen jää elämänsä uhriksi, voidaan vain toivoa, että hän oivaltaa, että hän itse luo kurjuuttaan. Olisipa ihanaa, jos tuossa hetkessä tapahtuisi kertavalaistuminen ja muistaminen!
Mutta! Elämäpä juhlistaa sitä hetkeä, kun negatiivi sallii pienenkin toivon kipinän mieleensä, jota hän alkaa vaalimaan. Ihme on tilattu, ja se saapuu, hän alkaa sulamaan negatiivisuudestaan. Riemukkaasti vastaa koko elämä hänen saapumiseensa takaisin luomisen piiriin!
Luova olento, joka kylvää mielessään negaatioita, on kyhäilemässä itselleen epäuskon vankilaa. Epätoivon paine kasvaa turhautumisesta suoranaiseen raivoon. Konflikti ajaa loppujen lopuksi hulluuteen ja itsetuhoisuuteen. Mielen rajoittavat uskomukset, ja tietynlainen yksinäisyydentunne ja avuttomuus omien massiivisten ahtaiden ajatusketjujen kanssa huutaa vapauttavaa ratkaisua. Mikä tahansa käy!
En pysty.
Ei ole mahdollista.
En tahdo tuota.
En pidä tuosta.
Ei näin.
Vaan juuri niin kuin minä haluan.
Mutta se ei ole mahdollista.
Miksi teen näin?
Ei tästä tule enää mitään!
Johdonmukaisuus ja konfliktienergia
Kyllä ja ei – ehkä!
Eikä mikään liiku
Konfliktista käsin energiaa käytetään vain ristiriitaisesti. Pohjimmainen konflikti liittyy siihen, kuka tahtoo. Kun luominen ei ala kokonaisuudesta käsin, on lopputulos kaoottinen, kuin myös matka päämäärään, raskas taistelu. Kun päämäärä saavutetaan, tulee helpotus, joka kuvastaa konfliktin päättymisen tuomaa tilaa – ellei konfliktia ole pystytty ratkaisemaan matkan varrella. Mielenmuutos on nimittäin aina mahdollista. Kokonaisuus on sisäinen tila, joka voi laajeta konfliktiin. Se tosin vaatii omaa mestariuttaan.
Linjautuminen - vetovoiman nollaaminen
Missä kokonaisuus on? Sen tunnistaa, kun se ’laskeutuu’ tai ’avautuu’ luontaisesti, kun kaikki harhauttava toiminta keskeytetään tai lopetetaan – tämä siis tarkoittaa myös mielen toimintaa. Sen vuoksi hiljentyminen, luontokävelyt, meditaatio ja muut läsnäoloon kutsuva toiminta tai epätoiminta – ainakin mielen epätoiminta – tarjoaa mahdollisuuden luontaiselle laskeutumiselle tai avautumiselle. Kokonaisuus on jo olemassa, joten sitä ei missään nimessä pidä pyrkiä tavoitella.
Tähän liittyy nyt myös manifestoinnin ensimmäinen sääntö:
luota, vaan älä jää kiinni lopputulokseen.
Sillä, jos ihminen jää kiinni lopputulokseen, ei hän pysty olemaan kokonaisuudessa. Hän vain tuntee, että jotain puuttuu – ja kaikki tästä tilasta lähtevä elämä ei johda minkäänlaiseen todelliseen onneen, korkeintaan väliaikaiseen tyydytykseen.
Manifestointi-coachit ja henkiset opettajat muistuttavat tästä kaikista tärkeimmästä onnellisuuden peruslaista – se on jo olemassa. Puutteeseen ja vailinaisuuteen – ikuiseen metsästämiseen – opetetun mielen on mahdotonta hyväksyä moista jumalan- ja todellisuudenpilkkaa. Mitään ei puutu.
Siksi vain onni voi laajeta tulevaisuuden onneen. Jos et ole onnellinen ja yrität taikoa itseäsi onnelliseksi, tulet epäonnistumaan.
Ole siis kärsivällinen. Etsi aina kokonaisuutta ja linjausta – kokonaista itseäsi, eheää kokemusta, jonka vankalle perustalle rakennat unelmiesi elämää. Luominen on siis hienorajainen juttu! Inspiraatio, josta se kumpuaa, saapuu vain vapaaseen tilaan.
Vapaassa tilassa on kokonaisuus, sillä kaikki on jo valmista!
Dualismin tuolla puolen
Kaikki on jo valmista. Sinun todellisuutesi lepää aina ja ikuisesti kokonaisena, valmiina ja täydellisenä koko luomakunnan Hengessä Itsessään. Rakkaus, joka olet on sanoinkuvaamaton. Maailmasta ei löydy mitään, mikä yltittäisi arvossaan Todellisuutesi, sillä toinen on väliaikainen ja toinen ikuinen. Siinä on Ensisijainen Suhteesi. Se liittyy manifestoimiseen juuri siksi, koska vain Todellisuudestasi käsin voit luoda todella mitään, millä on suurempaa merkitystä. Tätä henkisessä ulottuvuudessa lepäävää järkkymättömyyttä vasten tämä maailma on pelkkää harmitonta leikkiä. Miksi siis manifestoija suhtautuisi kuumeisesti omiin unelmiinsakaan?
Mestari tietää, että se, mikä on pyydetty, on annettu.
Finnish 
English