Meidän ensisijainen ympäristömme syntyessämme maailmaan on perheemme. Tämä sosiaalinen ympäristö on meidän potentiaalisin väylämme oppia sopeutumaan maailmaan, sillä opimme tavat ja käytänteet, merkitykset, suhtautumistavat, kulttuurin ja kielen vanhempiemme kautta. Parhaimmissa tapauksissa tämä kasvuympäristö antaa rakentavat edellytykset matkallemme maailmassa, mutta monet meistä ovat joutuneet sopeutumaan vanhempiensa tyranniaan, mikä on seurausta aivopesusta, jonka he itse ovat saaneet, mutta jota he eivät ole itse saaneet puretuksi, ja sen sijaan siirtävät oman hypnoosinsa seuraavalle sukupolvelle. Ymmärtäkäämme tämä siis armollisesti menneisyydestä oppineina. Kaikki, mikä siirtyy, ei ole tietenkään pahaa. Mutta se, mitä ei ole ymmärretty, on taakkaa. Samoin taakkaa on se, että yrittää ymmärtää jotain, mitä ei voi ymmärtää.
Mikä on kertakaikkiaan hämmästyttävää, on se, että me voimme todella olla sokeita omalle aivopesullemme. Tällaisessa tietoisuudentilassa me olemme automaatiolla toimivia reaktiivisia, hypnoosiin vaipuneita koneistoja, jonka mieli on sulkeutunut sitä laajentaville ajatuksille. Kaikista hankalinta on se, että tämä konstruktio vastustaa kaikkinaisia muutoksia, sillä sen tehtävä on toistaa itseään, menneisyyttä – tuttua, mutta ei välttämättä edes turvallista. Tälle mielelle tuttu on turvallista. Aivotieteessä tälle ilmiölle on paikannettu näitä mielen ja kehon toimintoja ylläpitävä alue (DMN). Tätä tietoisuutta voisi kutsua oletetuksi itse-tietoisuudeksi, jossa tämä itse on tarina ’minästä’ – tarina, jonka mukaan ihminen toimii ja suhtautuu asioihin maailmassa. Tämä tietoisuus on samalla myös tarina ’minästä’ ja sen ’suhteesta’ ’maailmaan’. Se sanelee paikkasi itseäsi suuremmassa maallisessa järjestelmässä, jonka olet lapsena omaksunut. Ihminen, joka haluaa kasvaa ja laajentua, kokee tämän häkin varsin ahtaaksi. Hän haluaa valikoidusti oppia tämän opitun minän pois.
Olen nyt kuvaillut maallista itseä, ihmistä ja tarinaa tästä sankarista tässä eriskummallisessa maailmassa. Tämä itse on meille hyvin tuttu, mutta se voi tuntua varsin vieraalta monille, eikä ihmekään, koska se muuttuu jatkuvasti. Se on ympäristöön sopeutuva työväline.
Mikä on sitten isoin kirjaimin korostettu Itse? Se on se osa sinusta, joka ei ole millään tapaa altis muutoksille tai vaaralle. Se on Herra työvälineen takana. Se on todellisuutesi, joka on ikuisesti yhtä Luojan kanssa. Tässä Itsessä sinulle on annettu Voima ja Tieto. Tämä maallinen todellisuus ei rajoita tai sido Itseä millään tavalla, vaan tämä Itse tarjoaa varsin rakentavan perspektiivin rajallisen todellisuuden tarkasteluun ja siten todella kehittävien ratkaisujen tekemiseen. Olet kuolematon ja vapaa maailmasta! Onneksi olkoon! Se, jos mikä, antaa sinulle uudet silmät! Niiden lävitse maailma näyttäytyy syvemmin kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan.
Kun maailmaa tarkastelee kaksinaisuuden ulkopuolelta, näyttäytyvät polariteetit entistä voimakkaammin. Tietoisuus jumalallisesta tasosta on ekstaattista ja huumaavaa, mikä ajaa monet etsimään vain valoa ja rakkautta, sivuuttaen pimeän puolen kokonaan, mikä valitettavasti luo yhä suuremman jännitteen ihmisen mieleen korostaen dualismia ja epätasapainona ilmenevää pelkoa.
Ajattelen, että tässä ilmiössä on kyse tasojen välisestä sekaannuksesta. Dualismin ulkopuolella oleva maailma on pelkkää ekstaattista ihanuutta, mutta se ei ole sitä, että sitä etsii maailmasta ja omasta pienestä maailmastaan, vaan tämä ekstaasi on seurausta dualismin poissaolosta – eli mielen vapaudesta. Ja vain tämän ajattelun hylkääminen palauttaa jumalallisen tason mieleen. Se vaatii anteeksiantoa itselle, mikä tarkoittaa tässä nyt sitä, ettei enää identifioidu tuomitsevan ja arvostelevan mielen kanssa, vaan muistaa tarkastella sitä yläpuolelta ja suhtautuen siihen armollisesti, oikaisten sen mielenvikaista ajattelua korkeammasta ymmärryksestä käsin.
Minulle itselle henkisen ja maallisen tason sekoittuminen on ollut todellinen haaste. Onko ihmekään, sillä se on ajattelun välisen erottelukyvyn kehittämisprojekti! Se on jokahetkistä heräämistä rajallisen maallisen itsen todellisuuden yläpuolelle non-dualistiseen todellisuuteen Itsessä ja sen jälkeen palaamista ihmiseen. Se on rakkaudellista vuorovaikutusta kahden todellisuuden välillä ja vain vasta tästä korkeammasta ymmärryksestä käsin voi ihminen tehdä todellisia muutoksia elämässään. Se on kuin loisi itsensä uudelleen. Tätä kykyä astua ihmisen ulkopuolelle voi kehittää ja se liittyy olennaisesti Ensisijaiseen Suhteeseesi. Se on kaunista, inspiroivaa ja voimauttavaa! Se lienee ”kuolevaisessa” elämässä kaikista tärkein kyky!? Onneksi olkoon! Olet löytänyt Voiman!
Finnish 
English